MatiasKvist Duunari tai toimitusjohtaja, molempia tarvitaan.

Aktiivinen kurjistaminen ei aktivoi

Aktiivimallista on viime päivinä puhuttu paljon. Monet ovatkin nostaneet esille selkeitä ongelmia mallista. Näkemys, että kyseessä on jälleen työttömyysturvan heikennys, onkin käynyt selväksi.

Taustalla kuitenkin häämöttää hallituksen yleinen toimintatapa ja käsitys siitä, että rankaiseminen ja sanktiot ovat paras keino motivoida ihmisiä. Tämä voidaan huomata niin opiskelijoiden, työntekijöiden kuin työttömien kohtelusta hallituskauden aikana.

Hallituksen toiminnassa on kyse arvopohjaisesta käsityksestä, jossa ajatellaan, että ihmisen asema on täysin kiinni hänen omasta motivaatiostaan. Tähän näkemykseen on liittynyt selvästi käsitys siitä, että jos nämä ”motivaatiotekijät" eivät ole kunnossa, ne pitää löydä kepillä esiin. Tämä käsitys on erittäin tuhoisa, kun miettii mitä usein on taustalla, kun puhutaan esimerkiksi pitkittyneistä opinnoista tai työttömyysjaksoista.

Yleisiä syitä kyseisiin tilanteisiin ovat esimerkiksi sairaudet, yllättävät elämäntilanteen muutokset ja vaikkapa luottotietojen menetys. Tämän kaltaisissa tilanteissa olevat opiskelijat tai työttömät eivät tarvitse keppiä eivätkä oikeastaan edes porkkanaa, vaan apua, tukea ja henkilökohtaista kohtaamista.

Kaikista eniten apua tarvitsevat työttömät ja opiskelijat ovat kaikista kalleimpia yhteiskunnalle. Hallituksen toimet johtavat tämän ryhmän kasvuun.

Hallituksen tapojen mukaan tämä ongelma ratkaistaan viemällä entisestään tukia tältä ryhmältä, jättäen ”toivottomat tapaukset” näin oman onnensa nojaan. Tämän tarkoituksena on lyhyen aikavälin taloudelliset säästöt, mutta jos tarkoitus olisi turvata hyvinvointia, ovat keinot vähintäänkin heikot.

Myös taloudelliset säästöt ovat kyseenalaisia, kun entistä enemmän ”riskitilassa” olevia henkilöitä putoaa ”syviin vesiin”. Tälle toiminalle on olemassa vaihtoehto.

Sen sijaan, että kurjistettaisiin entisestään heikossa asemassa olevien tilannetta, meidän tulisi katsoa taloudellisten pikavoittojen toivoa pidemmälle. Vaihtoehtona olisikin panostaa asioihin kuten TE-toimintaan, opinto-ohjaukseen ja mielenterveyden palveluihin (myös kevyen kynnyksen).

Näiden henkilöiden henkilökohtainen kohtaaminen, heidän tilanteensa ymmärtäminen ja henkilökohtaisen suunnitelman laatiminen auttaisivat oikeasti.

Maksaisiko tämä? Vastaus on tietenkin kyllä, mutta oikein hoidettuna lopputulos voisi olla erittäin positiivinen niin hyvinvoinnin kuin taloudenkin kannalta.

Tämän kaltaisella toiminnalla voidaan ehkäistä työelämän ulkopuolelle ajautumista, syrjäytymistä ja epätoivoa.

Luotetaan ihmisiin, tuetaan heitä jotka sitä tarvitsevat ei rangaista. Ihminen nousee kuopasta paljon paremmin, kun hänelle tarjoaa kättä, kuin lyömällä häntä kepillä takaisin alas.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Hallituksen toiminnassa on kyse arvopohjaisesta käsityksestä, jossa ajatellaan, että ihmisen asema on täysin kiinni hänen omasta motivaatiostaan. Tähän näkemykseen on liittynyt selvästi käsitys siitä, että jos nämä ”motivaatiotekijät" eivät ole kunnossa, ne pitää löydä kepillä esiin. Tämä käsitys on erittäin tuhoisa, kun miettii mitä usein on taustalla, kun puhutaan esimerkiksi pitkittyneistä opinnoista tai työttömyysjaksoista.

Yleisiä syitä kyseisiin tilanteisiin ovat esimerkiksi sairaudet, yllättävät elämäntilanteen muutokset ja vaikkapa luottotietojen menetys.

Mutta ei talousjärjestelmä? Haloo? Kuinka todellisuudesta vieraantuneita SDP:ssä ollaan?

Sanot olevasi innostunut filosofiasta. Luepa piruuttasi Marxin Pääoma.

Toimituksen poiminnat